perjantai 18. syyskuuta 2015

Spekulointia ja kisafiiliksiä

Noin.
Otsikko kertookin enemmän kuin tuhat sanaa. Mulle linkattiin taas kaverinini toimesta topiikki ht.netistä joka koski Pekkoa. Ja sitä kuinka sen kuvista ei ole tuloksia. Ei ole ei, kun ei ole edes kuvattu vielä. Täältä kun voi jokainen einstein lukea aikaisemmista postauksista, että mahdollisesti kuvautettiin talvella.
Ei kuvattu koska olin raskaana, enkä ala kuljetuskammoista kopsua kuljettamaan mihinkään jos vaarana on tulevan lapseni terveys. Myöskin shiatsu ja kraniohoidot ovat kesken joten uusi yritys olkoon ensi vuoden puolella, ennen kevättä.

Tähän myös aijon samantien selventää, että jos Pekolla on jonkin asteisia kipuja tai vaivoja johon tarvittaisiin jatkuvaa lääkitystä ja mahdollisesti silti kipuilisi niin se pääsee sateenkaarilaitumille. Ei ole mielestäni oikein hevosta kohtaan pitää sitä jatkuvan lääkityksen alla, joka myös pidemmän päälle tuhoaa sisäelimiä.

Toinen asia joka mua suorastaan huvittaa, on mun toruminen siitä että Pekkoa on irtohyppytetty. Hieman huvittaa, että irtohypytyksestä tehdään kauhea haloo, jossa hevonen on täysin oma ehtoisesti hypätä jos on siltä tuntunut. Eikä hevonen sen jälkeen oirehtinut lainkaan, ei kerännyt nesteitä tai taivutellen/selkää koskienkaan reagoinut.
Varsinkin haloon nostaminen sen jälkeen kun aikaisemmin hevosta on yritetty tuloksettomasti ratsuttaa pidemmän aikaa, vaikka hevonen on oirehtinut heittelemällä ihmisiä työkseen alas selästä. Miksi sitä ei paheksuta? Hevostahan on ulkomaita myöten ratsutettu ja tilanne on ollut aina sama, miksi sitä ei ole silloin tutkittu? Itse tuomitsen ennemmin ratsuksi teon siinä vaiheessa kun ongelmia alkaa esiintyä, niitä kuuluu tutkia eikä vain väkipakolla yrittää ratsuksi aiheuttaen mahdollisesti peruuttamatonta vahinkoa sekä hevosen psyykkellee että fyysisellekkin puolelle.

Haluan myöskin korostaa, että hevonen joka seisoo "projektina" meillä tällä hetkellä, ei ole sellainen projekti kuin kuvitella voisi. jos siitä ei ratsua tule, se on ihan fine. Samoin kuin sekin jos se on niin kipeä että pitää lopettaa, sekin on siinä vaiheessa fine, kuhan hevonen ei enempää joudu kärsimään. Ei tätä tehdä minkään tähtäimen kanssa, vaan harrastuksena hevoslähtöisesti. ;)

Jos jollakin on tästä aiheesta kysymistä tai palautetta, sen voi jättää kommentteina tähän, jolloin saa vastauksen suoraan multa, ei tarvii sitten enää arvailla.

Pari viikkoa sitten olimme myös kisoissa.
Saralla hyppäsi yksi tallitytöistämme ja sipellä hyppäsi hänen ylläpitäjänsä.
Luokkina oli 80 ja 60. molemmista meille voitto. Sipelle 60 ja saralle 80 ja hyvänmielen kisat oli taattu :)

Lisään tähän muutaman kuvan sekä sänkkärillä ennen kisoja hyppelyistä, kisoista ja pekosta.

Mukavaa syksyn odotusta, seuraava postaus toivonmukaan käsittelee tiineyttä :)

Maija







































sunnuntai 19. heinäkuuta 2015

Sasu

Ajattelin nyt kirjottaa sarasta. Ihan vertauskuvaksi edelliseen postaukseen.
Sara vietti reilu kuukauden oriasemalla laiduntaen. Oli ihanaa kun ei tarvinnut stressata ja jännittää miten hepo voi. Ja sai keskittyä täysillä vauvaan. Kuukausi teki ihmeitä kun mamma sai laiduntaa ja liikkua vapaasti, alkoi runkokin muuttaa malliaan taas oikean hevosen suuntaan.
Ikävä kyllä tältä sen olisi talven jäljiltä näyttää jos yp olisi ollut oikeasti osaava.
No nyt on kaikki hyvin ja toivottavasti myös tiineys menee hyvin jotta saadaan varsailoa ensi kesäksi :)

sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

Punainen kotiin

Noniin eilen oli se päivä kun Sara kotiutui. Mä en oikeestaan tiiä mitä mun pitäis ajatella tai mitä mieltä mun pitäis oikeasti olla tästä asiasta.  Kirjoittaako vaiko eikö ylläpitäjälle kirje ja mitä se kirje sisältäisi.... Mun on pää tällä hetkellä niin vihan, surun, vitutuksen ja stressin sekainen ettei oo tosikaan....

Sara oli kesän kunnonkohotuksessa asiansa osaavalla ratsuttajalla, jolla oli hommaan ihan koulutus. Hyvä on mä en kesällä ollut kovin tyytyväinen työhön, koska sasu oli paljon raskaampi avuille kuin ennen sinne menoa, mutta muuten mä olin kyllä enemmän kuin tyytyväinen siihen mitä eroa hevoseen tuli.  Hevoseni voi siellä hyvin ja saatiin oikeasti hyvään lihaskuntoon.

Syksyllä sasu lähti hyvässä massassa ja lihaksessa ylläpitoon ja sieltä palautui lihakseton, huonosti treenatun laukkahevosen näköinen kaakki. Musta on todella ikävää, että kaikki ratsuttajan tekemä työ ja mun siihen laittamat rahani nousivat talven aikana tuhkana tuuleen,  Hänen silmissään sara oli sinne meno hetkellä läski, ylälinjaton ja lihakseton. Nyt hevonen on kuulemma hyvässä lihaksessa ja sellaisessa kunnossa että sen olisi kuulemma voinut viedä vaikka suoraan siemennettäväksi.... Tästä voi olla montaa mieltä....

Mä aijon alkuviikon aikana selvittää mitä mieltä ammattilaiset ovat hevosen kunnosta ja kirjoittaa hänelle kirjeen siitä, kuinka pettynyt mä olen hänen tapaansa pitää ja ratsastaa hevosia.  Ei syytä hevosen hitauteen tai toimimattomuuteen haeta ensisijaisesti kuolaimesta,satulasta, maneesin tai kentän pohjasta, vaan siitä, mitä siellä satulassa on ja mitä siellä tehdään tai jätetään tekemättä. Jos hevosen suussa roikutaan eikä anneta sen edes edetä ravissa, koska ei itse kykene/halua/voi esim keventää niin kannattaisi katsoa peiliin ja miettiä sitä mikä on vikana ja onko enää kykenevä ratsastamaan suuriliikkeistä (tai muutakaan ) hevosta.

Myöskin se, että pihatosta jossa hevonen liikkuu laumassa 24/7 (ja ratsastetaan siihen päälle,) hevonen siirtyy osapäivätarhaukseen postimerkkiin (6h) ja seisoo lopun aikaa sisällä karsinassa ja ratsastetaan 4krt vko, ei todellakaan nosta ainakaan hevosen peruskuntoa, päin vastoin. Eikä myöskään se, että aina kun hevonen reragoi johonkin ääneen, tekee jonkin liikkeen tms. tullaan selästä alas ja aletaan pätemään että turha tehdä kun se jännittyi ja se ei tykkää mennä siellä ku se on niin ahdas ja se pelkää katolta tippuvaa lunta jne.

laitan tähän nyt syksystä kuvan ja eilisestä. Eilinen kuva on hieman huono, josko tässä lähipäivinä ottaisin parempia...





sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Tilanteet muuttuu

Ja kas, näin ne asiat muuttuu muutamassa päivässä.
Saran yp soitti lauantaina, kysyen koska saisin haettua maman kotiin, koska hän vaihtaa tallia ja ei ole enää mahdollisuutta sasua ottaa uuteen paikkaan. No sehän ei ole se ongelma, koppi auton perään ja menoksi sitten kun on tarvis. Sasu vaan palautuu kaikki mahdollisimman huonoon aikaan kotiin, koska laskettu aika on toukokuussa, joten jaksamiseni ei ole enää huipussaan... No kaikella on tapana järjestyä ;)

Sitten Pekkoon.
Siitä on hooteenetissä hienoja spekulointeja "pikkutytöiltä", miksi ja miten hevostani pitäisi tehdä ja kuinka edetä ja millaisella aikataululla yms. Ihan ensimmäisenä sanon, että mulle on aivan se ja sama, vaikka en ikinä metriäkään pekolla ratsastaisi, se ei ole mulle se juttu hevosen omistamisessa, vaan mukava yhdessä vietetty aika ja keskinäinen luottamus.
Pekkoa teen ajan kanssa, eli menee sen kanssa viikko, kuukausi, vuosi tai kymmenen vuotta se on mulle yhdentekevää. En ymmärrä miksi pitäisi olla tälläisen projektin kanssa jokin aikataulu, jota noudattaa. Mulle se aikataulu on hevoseni hyvinvointi ja positiivinen asenne työntekoon, eikä se kuinka nopeasti saan aikaan tuloksia. Kiireellä ei tule kuin kusipäisiä lapsia....
En ymmärrä myöskään sitä, onko luetun ymmärryksessä ihmisillä vikaa, koska hevostahan ei meillä tällä hetkellä ratsuteta, eikä ole ratsutettu. (On puhuttu tulevasta, jos hevosen fysiikka antaa, aletaan ratsuttaa..)Vaan tehty maastakäsin paljon pohjatyötä, ja aloitettu kaikki alusta, kuin varsaa tekisi. Silti ihmetellään, miksi blogissa on hiljaista... Miksi kirjoittaa joka päivä saatika viikottain. No tänään pekko katsoi kiinaksi kun mentiin maastakäsin hommia uudessa paikassa. Tänään se vietti vapaata ja söi porkkanaa, ai niinhän se teki useampana päivänä.....
Tää ei ole mulle pakkopullaa, eikä mikään "velvollisuus" kirjoittaa tänne säännöllisesti, kirjotan silloin kun on aikaa, asiaa ja kun tuntuu siltä.
Myöskin raskauteni ja poikani rajottaa osaltaan hevosten kanssa harrastelua, en ala ihan ehdon tahdon touhuta uusia ja erilaisia asioita maha pystyssä, koska kaikessa on aina vaaransa, ja tulevan vauvan hyvinvointi ja turvallinen odotusaika on mulle kaikista tärkeintä. 
Vauvan syntymän jälkeen alkaa olla taas mahdollista ruveta tekemään pekon kanssa enemmän ja mahdollisesti alkaa totutella selkään nousu juttuihin, tai sitten ei.
Aika näyttää. :)

perjantai 13. helmikuuta 2015

Nipsu 17.5.05-13.2.2015

Noniin.
Tänään mä sain yhden tän hetken raskaimmista päätöksistäni vietyä loppuun ja nipsu lopetettiin. Tätä päätöstä mä oon vatvonu reilu vuoden, ja nyt sain lopulta päätökseen sen mikä olis pitäny tehdä vuosia sitten.

Nipsulla on ollut aina mulla ollessaan ongelmia varsinkin talvisin pysyä lihassa, ja tänään syykin löytyi. Muusta ajasta mulla sitten ei olekaan tietoa, että miten on voinut muualla ennen mulle tuloa.

Haima oli vaurioitunut, niinkuin osittain keuhkotkin. Eli ilman haiman täyspainosta toimintaa ei ole mitkään ravintoaineet imeytyneet niinku olis pitäny, koska haima erittää entsyymeitä, jotka auttavat ravintoaineita imeytymään, sekä sitten vielä inuliinia ja glukagonia, jotka siis ovat veren sokeripitoisuuden kannalta tärkeitä.

Tänään siis selvis kerta heitolla kaikkiin niihin sekoiluihin ja muihin syy, joita mä olen mielessäni koittanut selvittää ja miettinyt pääni puhki mitä teen väärin. edes perus verenkuvasta ei kuulemma aikoinaan löytynyt mitään poikkeavaa.... (ja tämä ongelma on ollut hevosella aina mulla ollessaan)

Itseä ehkä hieman harmittaa se, että miksen mä ole aikaisemmin tajunnut tai kyennyt päätöstä tekemään, vaan olen kaiken mahdollisen koittanut uhrata nipsulle, jotta siitä saisi hyvännäköisen.
Nyt sen on kuitenkin hyvä olla, ja siitä olen erittäin tyytyväinen :)

Hyvää matkaa Nipsu rakas <3

keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Perran pojasta vähän lisää

Huoh.
Ompas jäänyt kirjottamatta, mutta on paljon, hyvin paljon alkanut tapahtuakin. Pekkoa on kuntoutettu sekä fyysisesti, psyykkisesti ja ratsastuksellisesti.

Päänuppia on huollettu pitkällä lomalla, kesän maastakäsittelyllä, luottamuksen rakentamisella ja kraniosakraalihoidoilla.
"hullusta hevosesta" on tullut rauhallinen, miellyttävä käsitellä, ja luottavainen. Tosin P ei ole kuin yhden ihmisen hevonen. Kaikken kanssa se tulee juttuun ja kaikki sitä kykenevät käsittelemään, luottamusta se ei ole rakentanut kuin muhun. (no toisaalta ihmekkös tuo, koska vain minä olen Pekkoa työstänyt.)

Fyysistä puolta on jumpattu oma-aloitteisesti, o.t.e. sekä kraniosakraalihoidoilla. Liikkumattomasta rangasta ja lanteesta, täysin jumiutuneesta "liikuntarajoitteisesta" hevosesta tuli kuin tulikin hevonen, joka kykenee liikkumaan mielellään, kivuttomasti ja jopa elastisesti. Myös hieman irtohyppäämistä ollaan harrastettu hyvänmielen ja mielekkään tekemisen puitteissa. Pekko <3 hyppäämistä.

Tarkoitus on kuitenkin ennen ratsastukseen totuttamista, selkään nousun aloitusta tai mitään tällaista on kuvata koko ranka ja jalat. Koska entisessä elämässään Pekko ei ole ollut ilmeisemminkään oikeastaan kovinkaan käsiteltävissä tai saatika ratsastettavissa, suljetaan kuvauksilla rangan ja jalkojen muutokset jotka voisivat aiheuttaa kipua selkään nousussa ja tai ratsastaessa.

Jos kaikki on ok, sen jälkeen alkaa pitkään ja hartaasti odotettu "ratsuttelu" :)


Kesän aikana P on totutettu satulaan, suitsiin, kuolaimiin, juoksutusvyöhön ja kaikkeen ko. työstämiseen uudelleen.  Voin sanoa että kuvittelin sen olevan suuremman työn takana, tai Pekon saavan vähintään paskahalvauksia ja murtumia mulle aikaiseksi, mutta ei. Ensimmäisellä kerralla kun selkään laitoin jotain, laitoin sinne mahdollisimman kilisevät silat. Ne ovat hieman painavammat kuin juoksutusvyö, ja pitävät ääntä. siltä kerralta ei ole kuvia. Silloin olin yksin pekon kanssa kentällä, P liinassa, ja mä niin luottavaisin mielin siellä toisessa päässä kuin sen hevosen kanssa voi siellä tuolla tilanteessa olla. Käynti sujui jännittyneenä, mutta ilman ongelmia. Kun siirryimme raviin, tulikin sitten kunnon rodeot. En reagoinut Pekon rodeoon _millään tavalla_ oli se shokki liinan toiselle päälle. Ei tullut huutoa, liinasta kiskomista, raipalla mätkimistä, repimistä, ajamista tai mitään muutakaan.
P pysähtyi, katsoi mua sen näköisenä, että "mitä sä nainen just teit, tai siis jätit tekemättä, enkö mä oikeesti saa tästä selkään tai edes sua raivostumaan" tämän jälkeen kun nauroin P:lle ääneen, että sori, meillä tota ei huomata, koska niin sä et saa tehdä, P lähti kävelemään, eikä sen koomin enää kysellyt että saako sellaisesta hommasta selkään. Sitä tapaa ei sen jälkeen nähty kuin kerran.

Tämän jälkeen Pekolla murtui varmasti jonkinasteinen "muuri" koska saimme sen jälkeen ottaa kaikki askellajit rennosti läpi. Ja lopettaa äärimmäisen onnistuneeseen suoritukseen.

Kuolainten ja suitsien kanssa ei ollut muuta ongelmaa, kuin se etä P.n oli vaikea tajuta, ettei kolmipalan nivel paina kitalakeen eikä se ole niin paksu ettei suuta saa edes kiinni, niinkuin entisen kodin nivelkuolain oli. Tämän hoksattuaan on poitsu käyttänyt suutaan oikein kivasti ja ottanut kuolaimetkin mielellään.

Viikkojen päästä kun olin totuttanut pekon ajosiloihin sille asteelle ettei askellajeissa ,siirtymisissä tai vyön kiristämisessä tullut negatiivista reaktiota, päätin kokeilla satulaa. Menestyksekkäästi. Ekalla kerralla riitti rento käynti, seuraavalla rento käynti ja ravi ja sitä seuraavalla rennot askellajit. Siirtymisessä laukkaan P:n piti kokeilla että eikö muka oikeasti rodeo auta, ja kun ei tullut mitään reaktiota, ei sitä sitten sen koomin ole enää kyselty,.  Silojen kanssa tapahtuneen "murtumisen" myötä P:n kanssa on oikeasti saanut tehdä töitä yllättävän nopeatempoisesti, joka on pojalle sopinut ja johon on reagoinut positiivisesti. (muuten tilanne ei olisi tämä jollei P olisi noin vastaanottavainen)

Tämän hetken tilanne on se, että Pekko on saanut lokakuusta lomailla, pitää mietintätaukoa ennen toivottavien lumien tuloa, ja mutustella uudelleen opittuja asioita. pekkoa on kranioitu ja otteiltu joka on tuottanut oikeasti toivottua tulosta. Vuoden vaihteen jälkeen saadaan sitten klinikalta lopullinen "tuomio"


Toki tässä välissä on äärimäisen paljon tehty maastakäsin hommia, opeteltu luopumista, väistöjä, jalkojen hoitoa ja ylhäällä pitoa, ja muuta pientä positiivisella vahvistamisella. Tässä on ollut paljon apuna ihana vuolija-naapurini joka on asioihin vuosikymmeniä sitten paneutunut :) Lastausta pitääpi vielä harjotella, mutta sillä nyt ei ole erityinen kiirus...

Mietinnässä on Pekon kanssa ollut jos ratsaille päästään, kuolaimettomat, ainakin kokeiluun jotta mitä tapahtuu. Kengättä poitsu saa elämänsä viettää. :)

Ainiin. Pekko sitten tykästyi meillä pihalla vapaana laiduntamiseen, ja fakiirina poistui laitumelta joka kerta ilman että langat tms olis olleet rikki. Pihalla sitten pysy ja söi tyytyväisenä, kun muu lauma oli laitsalla...

Tähän loppuun lisäilen vähän kesäisiä kuvia, joista itsekin jälkeenpäin näkee edistyksen. viimeiseksi on pakko lisätä ennen jälkeen kuvat, kun P tuli kotiin, ja heinä-elokuun vaihteesta...

Syksyisiä sänkkäreitä



Ekalta satulakerralta

ekalta satulakerralta, rodeon jälkeen

samoin tämä



rodeot....



rodeon jälkeen








18.4.14

25.6.14








tiistai 6. toukokuuta 2014

Muistelua

Heimoi!

On pitkä aika siitä, ku oon kirjottanu omista ratsastuksistani. No siihen on ehkä syynä työt, poika ja kaikki muu, no mutta siihen on tulossa nyt muutos. Lopulta sain järkättyä aikaa niin että kerkeen ratsiin Saraa pari krt vko ja siinä sivussa muitakin jos mielin, useammin en nyt ala kun on ratsuttajan ja tyttöjenkin ratsimiset otettava huomioon.

Perjantaina kuitenkin kapusin Saran selkään, ah niin ihanalla prestigellä ( koska zaldi ei enää sovi ja koulupenkki on hakusessa) joten oli oman kehonhallinnan joka on sekin pahasti hakusessa vielä, kanssa jonkinmoisia ongelmia. Onneksi Sasu on ymmärtäväinen :)
Ratsastelu meni kohtuu hyvin, kun alun kankeuksista ja tuen ottamisen jännityksistä selvittiin. Kaikki tyytyväisin olen ravilisäyksiin, jotka onnistuivat kohtuullisesti molempien piiiiitkän lisäystauon jälkeen.
kuvat ovat ikävä kyllä vain ravista koska laukkakuvat olivat osuneet vähän huonoon askelväliin, ja tämä suunta oli kulmassa istuvalle kuvaajalle mielekkäämpi.....


Eipä mulla kaits tällee pikapuolin kirjotettuna muuta. Toki albion on hakusessa jotta saadaan optimipenkki molemmille :) sitä odotellessa pitänee tyytyä estepenkin ihanuuksiin :'D